Luoja aloitti luottamuksesta

 

 

Daniel Laajala

OTANIEMEEN TULLESSAAN 20-vuotias toisen vuoden opiskelija Daniel Laajala oli epäilijä, agnostikko. Ateistisimmasta päästä skeptikkoja hän kuitenkaan ei ollut.  ”Olin aina vähintäänkin toivonut, että näkyvän todellisuuden takana olisi jotain, ja tiesin, että Jeesus oli todellinen henkilö”, hän sanoo.

”Pohdin silti runsaasti sitä, paljonko Raamatussa on virheitä ja sitä, kuinka erilaiselta Jumala näyttää Uudessa ja Vanhassa Testamentissa. Myös genesis-kertomus synnytti dilemmoja.”

KONTAKTI KRISTITTYIHIN Danielilla oli jo lukiossa. ”Liikuin paljon vapaaseurakunnan piireissä, ja varmaankin puolet kavereistani oli uskovia.”

”Myös tyttö, jonka kanssa seurustelin vielä syksyllä, oli kristitty. En siinä vaiheessa ajatellut, että vakaumuksella olisi loppujen lopuksi väliä, mutta toki tämä kertoo, että arvostin kristillistä käsitysmaailmaa”, Daniel tunnustaa.

Hänelle ehkä suurin kynnys olivat liian suuret odotukset. ”Olin kuullut paljon ihmeellisiä uskoontulotarinoita. Toivoin, että eteeni ilmestyisi jokin hohtava yliluonnollinen hahmo, joka vihdoin parantaisi kaikki ongelmani”, hän kuvailee.

”Kun ensimmäisen kerran kävin Ristin killassa, juttutoverini pöydässä sanoikin minulle, että usko ei hänen mielestään vaadi välttämättä ihmettä, vaan päätöksen”, Daniel jatkaa. ”Tämä ajatus lopulta auttoi minua yli agnostismista.”

VALINNAN TUNNUSTAMINEN oli Danielille lopulta vaikeampaa kuin itse usko. Mies kertoo eläneensä jo hyvän aikaa passiivisena kristittynä, ennen kuin astui kaapistaan huhtikuussa.

”Pelkäsin varsinkin vanhojen kaverieni reaktioita. Minulle on edelleen vaikeaa antaa vakaumukseni näkyä varsinkin ei-uskoville”, hän lausahtaa.

Sukulaisten kanssa jotain hankausta on ollutkin. ”Isä pelästyi, kun aloin lukea Raamattua. Hän luuli, että nyt poika lopettaa saman tien TKK:lla opiskelun ja lähtee varmasti teologiseen.”

ESSI LAHDEN DANIEL TAPASI heti Otaniemen vuotensa alussa bioinformatiikan fuksiryhmässä, ja pari ystävystyi läheisesti hyvin pian. ”Sylttytehdasta” hän ei silti suostu näkemään vain itsessään. ”Toivoin, että pystyin olemaan hänelle kasvukaveri, mutta toisten päätöksistä ihmisten on paras pitää tahmaiset näppinsä irti.

”Essi kertoo, että itse asiassa hän oli pitkän aikaa vaitonainen kristillisistä teemoista Danielille, vaikka he puhuivat kaikesta muusta. ”Arvelin, että hän olisi saanut lukiossa yliannostuksen uskovaisista. Siksi Daniel aloitti.”

”Lopputalvella hän kysyi suoraan kaikkea vaikeata Raamatun kummallisuuksista. Silloin hän oli vaikeassa tilanteessa ja myönsi tuntevansa tyhjyyttä, mutta hän mietti Jumala-kysymystä tosissaan”, Essi muistelee poikaystävänsä kevättuntoja.

”Eräänä päivänä Daniel yllätti minut vain kutsumalla itseään kristityksi. Taatusti hänellä oli jäljellä paljon kysymyksiä, mutta eräs kaveri sanoi hänen näyttäneen vapautuneelta.

    *   *    *

Essi Lahti

”KAKSI VUOTTA SITTEN lähdin lukion jälkeen ulkomaille, kun puntaroin pitkään, miten tutustuisin Jumalaan paremmin”, Essi Lahti, 20, aloittaa uskostaan ja elämästään Herransa luona. ”Päättelin, että voisin oppia jotain, jos lähden ulos mukavuusvyöhykkeeltä.”

Niin todella kävi. Sveitsi ei liene matkakohteena eksoottisin, mutta työ kristillisessä huumekodissa pani Essin välillä koville. ”En osannut aluksi saksan kieltäkään, ja syrjäytyneitä oli vaikea kohdata. Opin luottamaan siihen, että kun omat mahdollisuudet loppuvat, Jeesus vasta aloittaa.”

ESSIN KÄÄNTYMYS oli kestänyt ennen matkalle lähtöä pitkään ja se alkoi varhain. ”Ensimmäisen kerran kohtasin Jumalan, kun olin hitusta vaille kuusivuotias”, hän yllättää.

”Isäni oli ateisti – ja on yhä. Myös minulla oli Jumalaan kielteinen asenne. Pilailimme joskus keskenämme Jeesuksen kustannuksella.”

Muutos alkoi unesta, jonka pikku-Essi tuolloin näki. ”Siinä oli ihmisen näköinen Jumala, joka oli suljettu vankilaan. Uskaltauduin kalterien viereen, nauroin hänelle ja pilkkasin häntä. Odotin, että Jumala uhkaisi minua sen vuoksi helvetillä.”

”Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan katsoi minua rakastavasti. Heräsin ja liikutuin, sillä tämä Jumala välitti minusta, vaikka olin halveksinut häntä.”

”UNEN JÄLKEEN minulle muodostui jonkinlainen suhde Luojaan, mutta on vaikea sanoa, tulinko uskoon”, Essi jatkaa. ”Kunnioitin Jeesusta, mutta elin noin 16-vuotiaaksi asti, ennen kuin annoin hänen vaikuttaa itseeni suuremmin.”

”Juuri se oli shokki, kun tuohon aikaan oivalsin vähitellen, että Jumala ei ole kesy. Hän haluaa hallita meitä kokonaan eikä leikisti. Pohdiskelin puoli vuotta, onko minulla riittävän painavia syitä antaa elämääni hänelle.”

Nuori nainen paljastaa aprikoineensa lukiovuosinaan myös tieteellis-filosofisia ja moraaliargumentteja kristinuskon puolesta ja sitä vastaan. ”Epäilin kaikenlaista, ja minusta tuntui, että uskovat ihmiset vastasivat minulle aivan liian pinnallisesti. En lopulta vakuuttunutkaan täydellisesti.”

”Tyydyttäviä perusteita löytyi silti hiljalleen, mutta ennen kaikkea näin Jeesuksen toimivan läheisteni elämässä. Kohtasin myös niin sanottuja ihmeitä”, Essi jatkaa. ”Lopulta uskalsin laittaa itseni Jeesuksen varaan.”

Essillä onkin rauhoittava, joskin tiukahko kommentti täydellisyyttä tavoittelevalle älykkönuorisolle. ”Raamatun mukaan uskoontulossa ei ole kyse siitä, onko kaikesta ihan varma. Jumala adoptoi lapsekseen sen, joka suostuu ottamaan herrakseen Jeesuksen.”

IHMETYS JA EPÄVARMUUS näyttävät muuttuneen muutamassa vuodessa perustelluiksi mielipiteiksi. Sitä mieltä on ainakin Daniel. ”Essillä on peruskysymyksiin hyvin pohdittuja vastauksia”, hän sanoo.

Pari pyörii yhdessä Ristin killassa, jonne Essi putkahti mukaan suoraan fuksihulinassa. Nykyisin Essi on yhdistyksen lähetysvastaava, ja hän ideoi loppukeväällä parin ystävänsä kanssa Kevätsiivous-nimisen kampanjan.

Siinä ristinkiltalaiset kiersivät Teekkarikylän ovia, tarjosivat ilmaista siivousapua ja keskustelivat halukkaiden kanssa vakaumuksesta.

Keväällä kristityksi kääntynyt Daniel katsookin välillä kaihoten kumppaninsa intoa. ”Liian usein vertaan omaa uskoani Essin uskoon. Vielä en osaisi kuvitella itseäni kertomassa evankeliumia vieraille. Tämä on sillä tavoin väärin, että meitä ei mitata tekojemme vaan uskon mukaan.”

”Ilokseni Essi on pohtinut kanssani vastauskoontulleen asioita. Se on ymmärtääkseni lähentänyt myös häntä Jumalan kanssa”, Daniel kuitenkin hymyilee.

 

Lue myös

 

Loppuun rämmitty (2007)

 

Mustavalkoinen mieli (2006)

 

”Singaporessa opin uskon perusasioita” (2006)

Jätän sulle (2006)